tiistai 30. joulukuuta 2014

Similan Islands // eka päivä





















Ennen lopputenttejä lähdettiin reissuun pienellä poppoolla ihmettelemään maagisen kirkkaita vesiä ja vedenalaista maailmaa Similan Islandseille. Buukattiin kahden päivän reissu, johon kuului kaikki samat aktiviteetit kuin päiväreissussa, mutta sillä suurella plussalla, että jäätiin yhdelle saarista yöksi. Kaikki turistiveneet häipyivät kolmen-neljän tienoilla, jonka jälkeen koko saari oli ihan vain meille ja muutamille muille jotka olivat päättäneet viettää yönsä telttakylässä.

Lähdettiin aamukuudelta matkaan, jolloin minibussi tuli noutamaan meidät ja vei Khao Lakin lähettyville satamaan. Saatiin puljun lafkasta lainaan snorkkelit ja räpylät sekä mahamme täyteen aamupalalla. Napattiin just in case matkapahoinvointipillerit (ja taskut niitä täyteen) ettei aallokko pääsisi pilaamaan reissua. Päivä oli pilvetön ja tyyni mutta valtameriaallot heittelee vähän toisin kun Suomen vesillä. 

Matkattiin ensiksi saari nro 7 lahdelmalle, jossa taisi ollakin koko reissun paras snorklaus sessio. Tutkailtiin tunteroinen veden alaista maailmaa ja nähtiinpä lopulta vielä merikilpikonnakin. Sen otuksen näkeminen oli mun toive numero yksi tuolla reissulla ja se toteutui(!!!) Jostain suunnalta se yhtäkkiä ilmestyi mun näkökenttään ja sain hetken uida sen kanssa ihan kahdestaan. Se oli todella maagista. Tämä crazy-tortoise-lady oli täyttä hymyä varmaan viikon verran eteenpäin. 

Sitten suunnattiin saarelle nro 4, jolle jäätiinkin sitten loppupäiväksi. Ensin vaan köllittiin rantavedessä ja ooteltiin että päästään tsekkaamaan itsemme leirintäalueelle sisään. Reissun hintaan kuului monipuolinen lounas, joka syötiin puiden varjossa. Saatiin teltat ja siirrettiin tavarat sinne. Sitten oli vuorossa omatoiminen snorklausreissu kolmannelle saarelle. Lähdettiin kaikki 12 ylittämään syvä väylä kahden saaren välissä ja kuumoteltiin että jos sieltä tulee joku valashai (niitä kuulemma on noilla vesillä ja okei ne syö vaan planktonia, mutta silti).

Päädyttiin kuitenkin huomaamaan että kuumottavimmat eläimet näillä vesillä on muutaman sentin kokoiset meduusat, joita ei edes näe mutta niitten pistokset polttelee ja kutittelee hetken aikaa iholla. En nähnyt yhtäkään, mutta sain ainakin 4 pistosta reissun aikana. Paluumatkalla virtaus oli aika kova ja aikaa meni varmaan tuplasti menomatkaan verrattuna että päästiin rantaan vaikka räpylät olikin jalassa apuna. Saari alkoi pikkuhiljaa tyhjetä muista turisteista ja me mentiin saaren toisella puolella olevalle rannalle hengailemaan joksikin aikaa. 

Viiden aikaan patikoitiin näköalapaikalle katsomaan auringonlaskua joka oli ihan semi hieno. Lähdettiin kuitenkin juuri ennen kauneimman väriloiston alkua pois, koska reitti takaisin oli liukas, jyrkkä ja mutkikas eikä haluttu ihan pilkkopimeässä sitä ravata enää takaisin. 

Illallistettiin saaren ravintolassa ja söin ehkä elämäni parhaan chicken&cashew nut annoksen. Oli aika levollista kun wifiä ei ollut eikä puhelinverkko kantanut saarelle asti.

Hengailtiin loppuilta vielä rannalla ja seurattiin vuoroveden nousua. Hinattiin itseämme aina ylemmäs sitä mukaa mitä lähemmäksi nousevat aallot alkoi tulla. Juteltiin siitä mikä hetki kullakin oli ollut Thaimaan vaihdon parhaimmistoa ja mitä odottamattomia juttujakin on syksyyn mahtunut. Kertailtiin reissuja ja kulutettuja koulupäiviä. Hämmästeltiin että kuinka tää aika menikään niin nopeasti. Ainahan se menee, mutta aina se tuntuu silti yllättävän. Koska oli kuudes joulukuuta, mietittiin myös että Suomessa alkaa ihan niillä hetkillä itsenäisyyspäivän vastaanotto ja toisaalta toisella puolella Thaimaata - Koh Phanganilla alkaa fullmoonpartyt joissa osa oli syksyn aikana käynyt ja osa ne missannut (niinkuin mä). Vetäydyttiin hyvissä ajoin telttakylän uumeniin unille jo joskus kymmenen jälkeen väsyneinä aktiivisesta päivästä.

(ja tässäkohtaa toisen päivän tarinat katosi bittiavaruuteen joten se ilmestyköön kuvineen jatko-osana :) )

Koh Phangan


Niinkuin sivusin jo joulutervehdystekstissä tuulisia ja harmaita joulukelejä paratiisissa (ja jolloin ihan oikeasti kaipasin lumihankeen, pimeyteen ja Ouluun), biitsikelit ei todellakaan suosineet ja mun haavekuvat "joulusta auringonpaisteessa rantahiekalla löhöillen, kolaa siemaillen ja kirjoja ahmien" ei ihan natsannut. 

Tästä huolimatta nautittiin kuitenkin saaren muusta annista. Saavuttiin myrskyisän ja venähtäneen merimatkan jälkeen satamaan ja vuokrattiin heti skootterit. Kaasutettiin liikkeen pihasta pois ja yksi rouva jolta kysyttiin tietä matkalla huomautti takarenkaan lättänästä olemuksesta. Kurvaus takaisin vuokraliikkeen eteen ja toteaminen että pulju ehti viidessä minuutissa sulkeutua. Hätä ei kuitenkaan ollut ihan pahan näköinen. Pirautettiin paikan omistajalle joka kehotti asioimaan naapurikorjaamossa. Joku paikanpäälle sattunut ystävällinen thaimaalainen hoiti kaiken kommunikaation puhelimessa ja me vaan pöljinä ja tyytyväisinä jäätiin odottamaan kumin vaihtoa. 

Paikalle sattui myös toinen leppoisa thaimaalaismies, jolla ei ollut mihinkään kiire (kenelläpä täällä edes olisi kiire, paitsi meillä typerillä länsimaalaisilla jotka keksitään kiire-asioita vaikka mistä). Oli kuulemma asunut sveitsissä, vihasi venäläisiä turisteja ja sillä oli lappilainen kaveri. Suomalaisista ja ruotsalaisista se tykkäsi kovasti ja kehui Koh Phanganin saarta jolle oli asettunut elelemään. Völjyyn eksyi myös kanadalainen hippimies Jo, oli ilmeisesti myös saaren vakiokamaa ja thaimaalaismiehen vanha kaveri. 

Saatiin parinkymmenen minuutin jälkeen korjattu skootteri allemme ja suunnattiin kohti bungalowimajoitustamme. Power beach resort oli täynnä eritasoisia bungaloweja, pari uima-allasta ja rantaviivaa. Even naapurista löytyi myös suomalaisia, joiden kanssa parina iltana jumituttiinkin höpöttelemään ja ihmettelemään niitänäitä. 

Saariaika täyttyikin sitten skootteriretkistä, hengailuista aamupalalla, lounaalla, limpparilla, smoothiella, illallisella tai drinksuilla. Sekä aattoaamuna matkanjatkon suunnitelmiin liittyvillä säntäilyillä. 

Kun lautta irtosi satamasta, harmitti kovasti että piti lähteä. Pala mua jäi sinne ehkä odottamaan ja vaatimaan parempaa aikaa saarella sekä retkeä myös pohjoiselle pikkuveljelle Koh Taolle joka jäi nyt myös käymättä. Sekalaiset kuvat raottakoon vähän meidän joulumaisemia!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Jouluterveiset!

Tapaninpäivässä mennään jo! Jouluaika täällä on ollut suhteellisen hektistä. Jouluaatto meillä kului Koh Phanganilla, yhdellä etelän reppureissaajien paratiisisaarista jonne matkattiin 22. päivä Phuketista. Säät Phanganilla oli kuitenkin vähän turhan harmaat että autenttinen paratiisisaarifiilis täyttynyt. Päädyttiin sitten aikaistamaan Chiang Maihin lähtöä ja skippaamaan Koh Samuit ja Koh Taot suosiolla, noh koska tuulista ja harmaata.

Pari päivää kerettiin kuitenkin kruisailla saarta ympäri skoottereilla, nähdä kuuluisa fullmoon partyjen bileranta (ilman niitä bileitä), muutenvaan mahtavia maisemia, nautiskella pikkusaaren tunnelmasta ja istua näköalahippibaarissa parhailla mojitoilla ikinä. Majoituttiin bungaloweissa rannan tuntumassa joissa vähän kärsittiin torakkapelosta. Aattoaamuna suhattiin myös matkatoimistoa ja nettivarauksia ympäriinsä jotta saatiin joulupäivälle liput matkan jatkumiseksi. Tehtiin myös pieni joulu, ostettiin viiniä ja juustoja ja nautiskeltiin ne hotellin hengailutiloissa.

Eilis iltapäivänä saavuttiin sitten tänne Chiang Maihin. Minä kiristyvän pahenevan kurkkukipuni kanssa, kroppa kolottaen. Yää, oliko pakko tulla kipeeksi? Yö meni kuumeillessa ja aamulla sairaalaan hakemaan antibiootit, potkispa ne jo. Jos jouluaatto ja päivä ei mennyt rauhoittuessa, niinkuin olin kovasti toivonut, on tämä päivä ollut ainakin pakkokoomaa. Onneksi lempparipoikaystävä paijaa ja komppaa koomailussa.

Vähän haikeillen katselen instakuvia ja facepäivityksiä Suomesta jossa on porkkanalaatikot pöydissä ja lunta pihat täynnä. Ens vuonna sit!

ps. sorppa kännykkäkuvalaadusta